Suomen työllisyyden hoitoa voidaan kehittää työttömien tilannetta paremmin huomioivaksi

Miksi Suomen työllisyysaste ei yllä muiden Pohjoismaiden tasolle?

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi 30.4.19 Johanna Alatalon, Liisa Larjan ja Heikki Räisäsen analyysin työllisyysaste-eroista, josta selviää, että Suomi jää jälkeen muista Pohjoismaista työllisyysasteessa. Tuloksissa yllättää eniten, että Suomi ei kuitenkaan jää kokoaikaiseksi muutetussa työllisyydessä jälkeen muista Pohjoismaista. Uutta on, että tällä hetkellä Suomi jää jälkeen työllisten määrässä muista Pohjoismaista kaikilla koulutusasteilla ja kaikissa ikäryhmissä sekä naisten että miesten osalta. Kokoaikatyöksi muutettuna Suomen työllisyysaste on siis parempi kuin Tanskan ja naisilla lisäksi Norja jää jälkeen.

kuva 3              

Suomea vaivasi heikko talouskasvu vuoteen 2016 saakka, jonka jälkeen Suomi on ottanut kiinni muita Pohjoismaita ja finanssikriisi on helpottanut. Pitkällä aikavälillä työn tuottavuudessa ja työpanoksen lisäyksessä on edelleen haasteita. Sipilän hallitus yritti vaikuttaa työllisyyden yleisyyteen ja onnistuikin siinä jossain määrin. Politiikassa korostui kuitenkin osa-aikatyöhön suuntaaminen ja satunnaisen työn vastaanottamisen kannusteiden helpottaminen, mitkä harvoin mahdollistavat täyttä toimeentuloa. Suomalaiset ilmiselvästi haluavat tehdä työtä tullakseen toimeen ja jatkossa työvoimapolitiikkaa on suunnattava paremmin työstä saatavan toimeentulon parantamiseen, koska ilmeisesti moni työtön ja osa-aikaisesti työllistyvä joutuu käyttämään viimesijaisia toimeentulotukia työttömyysetuuksien heikennysten takia. Vain nuorten 15-24 vuotiaiden ryhmässä on Suomessa osa-aikatyön osuus suuri.

kuva 5

Ilahduttavaa on huomata, että ikääntyvän väestön työllisyysaste on kehittynyt Suomessa suotuisasti ehkä myös DuuniAgentin- ja Tehdas-projektien kaltaisten kohdennettujen hankkeiden avulla, joissa kohderyhmänä ovat olleet pääasiassa + 45-vuotiaat työttömät ja työttömyysuhan alla olevat. Tästä huolimatta työllisyydessä on merkittävä ero muihin Pohjoismaihin verrattuna myös varttuneiden ryhmässä.

kuva 6

Johanna Alatalon, Liisa Larjan ja Heikki Räisäsen analyysista käy ilmi, että: ”Aktiivipolitiikan vahvasti koulutuspainotteinen profiili on Suomessa myös hyvin erilainen kuin muilla Pohjoismailla: Ruotsi panostaa tukityöhön ja Tanska osatyökykyisten toimiin ja myös koulutukseen. Aktiivipolitiikan meno-osuus on meillä ollut vain kolmanneksen luokkaa, kun parhaillaan Pohjoismaissa päästään kahteen kolmannekseen.” Suomessa on siis vaadittu työttömiltä aktiivisuutta, mutta aktiivisuuden mahdollisuuksiin ei ole panostettu samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Räisänen toteaa, että Suomen julkisen työvoimapalvelun rahoitus on niukkaa verrattuna muihin Pohjoismaihin ja kuitenkin se on ratkaiseva koko työvoimapolitiikan onnistumiselle.

Koulutusasteittain työllisyysaste näyttää kaikissa pohjoismaissa olevan heikon koulutusasteen omaaville surullista tietoa. Heikolla koulutuksella työllistyminen on vaikeaa ja lisäksi työntekijän toimeentulo on oletettavasti heikko verrattuna korkeasti koulutettuihin. DuuniAgentti-projektissa on tehty paljon opintoihin ohjaamista etenkin yli 50 vuotiaiden heikosti koulutettujen asiakkaiden työllistymisen edellytysten parantamiseksi. 1980-luvulla moni silloinen nuori työllistyi ilman ammatillista tai muuta koulutusta. Työsuhde on saattanut kestää käytännössä vuosikymmeniä saman työnantajan palveluksessa viime vuosiin, jolloin useiden YT-neuvotteluiden päätteeksi heikosti koulutettuja on irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Koulutuksella on myös vaikutusta työn kokoaikaisuuteen jolloin työn osa-aikaisuus vaikuttaa heikon palkan lisäksi uudelleentyöllistymiseen vähän koulutusta vaativilla aloille.

kuva 7

”Eräiden työmarkkinainstituutioiden roolista ilmenee analyysissa kiinnostavia seikkoja. Työsuhdeturvassa Suomi on Pohjoismaiden toiseksi väljimmän sääntelyn maa Islannin jälkeen. Työsuhteen keskimääräinen kesto on Suomessa Pohjoismaiden pisin, mikä viittaa dynamiikan vähäisyyteen lyhytkestoisissa työsuhteissa.” todetaan analyysissä. Väljää sääntelyä on tiukennettu ja esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa on lyhennetty. Ilmeisesti Suomessa ei ole onnistuttu luomaan lyhytaikaisiin työsuhteisiin kiertoa, jossa työntekijä työllistyy seuraavaan lyhytkestoiseen työhön. Yhtenä vaikuttavana tekijänä saattaa olla kuntien tarve työllistää pitkäaikaistyöttömiä määräajaksi saadakseen omia kustannuksiaan pienemmiksi. Kunnan tukityöjakson jälkeen seuraa harvoin työllistyminen vapaille työmarkkinoille.

Omana pohdintana voi esittää, että seuraavan hallituksen työllisyyden hoidossa on tärkeä ottaa huomioon työttömien yksilölliset tarpeet, kuten henkilökohtaisen ohjauksen tarve, työnhakutaitojen lisääminen joskus hyödyttömiksikin kutsutuilla valmennuksilla ja koulutustarpeiden ymmärtäminen sekä koulutusmahdollisuuksien takaaminen työvoimaa tarvitseville aloille. Yhtä tärkeää on edelleen, että työstä saa riittävän korvauksen ja työn määrän pitää olla järkevällä tasolla tehtäväkohtaisesti, jotta työn tekeminen (vastaanottaminen) on mielekästä. DuuniAgentin kokemuksen mukaan aikuisilla työttömillä on osaamista valtavasti, kun se autetaan esiin oikeilla toimenpiteillä. Samaan aikaanon syytä ottaa käyttöön keinoja auttaa yrityksiä näkemään omat työvoimatarpeensa resurssina kannattavuuden kasvuun. Työllisyyden hoidon julkisia resursseja pitää kasvattaa muiden Pohjoismaiden tasolle. Kaikkien on kannettava kortensa kekoon ilman, että työtön joutuu yksin tarpomaan kovien keinojen viidakossa.

Alla yhteystiedot TEM:n analyysin tekijöille ja linkki tämän kirjoituksen lähteeseen.

Lisätiedot:

tutkimusjohtaja Heikki Räisänen, etunimi.sukunimi@tem.fi, puh. 029 50 47118
neuvotteleva virkamies Johanna Alatalo, etunimi.sukunimi@tem.fi, puh. 029 50 48084
erityisasiantuntija Liisa Larja, etunimi.sukunimi@tem.fi, puh. 029 5047036

 

Lue analyysi: Työllisyysaste-erot Pohjoismaissa ja eräitä taustatekijöitä niille